Pyhän Ristin kirkko

Kirkon historia juontaa juurensa 1400-luvulle, jolloin italialaisen Franciscus Assisilaisen perustaman munkkijärjestön jäsenet saapuivat Raumalle ja rakennuttivat luostarikirkon Raumanjoen pohjoisrannalle.

Rauman luostariyhteisö lakkautettiin uskonpuhdistuksen yhteydessä kuningas Kustaa Vaasan aikana vuonna 1538. Luostarin alueelle perustettiin kruunun kuninkaankartano kruununtalleineen ja luostarin päätila luovutettiin seurakunnalle pappilaksi.

Kirkon vaiheista luostarin lakkauttamisen jälkeen 1500-luvulla tiedetään vain vähän. Myös kaupunkiseurakunta rakensi 1400-luvulla oman kivikirkon vanhan puukirkon tilalle. Tämä Pyhän Kolminaisuuden kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1640 ja kirkon rauniot sijaitsevat Kalatorin laidalla Vanhassa Raumassa.

Pyhän Ristin kirkosta tuli luterilainen kirkko vuonna 1640. Luterilaisena kirkkona sen oletetaan jatkaneen luostarikirkon jälkeen jo 1500-luvulla.

Nykyisen kirkon uusklassinen länsitorni on rakennettu Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioista otetuista kivistä vuonna 1816.

Saarnastuolin korin sivustoissa on puuveistokset, jotka esittävät evankelista Matteusta, jonka kädessä on hilpari eli muinainen ase, pistokeihään ja taistelukirveen yhdistelmä. Apostoli Juudas Thaddeus on esitetty kädessään nuija. Apostoli Simon Zelotes pitää kädessään sahaa, apostoli Jaakob nuorempi karttajousta ja apostoli Paavali kädessään miekkaa. Porraskaiteessa on myös puuveistoksia, jotka esittävät apostoleja. Kuvattuna ovat apostoli Tuomas kädessään keihäs, Bartolomeus kädessään veitsen kahva, Filippus kädessään yläosastaan katkennut sauva sekä Jaakob vanhempi pyhiinvaeltajan asussa. Ovessa on apostoli Pietari, jolla on kädessä avain. Portaalissa on evankelista Johannes kädessään kalkki, jossa on käärme sekä apostoli Andreas vinoristin kanssa sekä torvea soittava enkeli. Saarnastuolin katoksen pohjasta riippuu Pyhää Henkeä symboloiva kyyhkynen.

Saarnastuolissa on tuntilasi eli tiimalasi. Kirkossa on ollut aikojen mittaan useita tuntilaseja, esimerkiksi yksi kirkon kellonsoittajaa varten. Nykyinen saarnastuolin tiimalasi on kauppias Nils Åberg vanhemman lahjoitus vuodelta 1752. Tiimalasissa on myöhäisbarokkityylinen lehtikoristeinen puuvarsi, jonka yläpäässä on siivekäs pallo. Tuntilasit puuttuvat, sillä ainakin yksi niistä on rikkoutunut.

Lehterikaiteen kuvasarja kuvaa marttyyrikuoleman kokeneita apostoleja. Kuvat on tehnyt kirkkomaalari Jonas Bergman vuonna 1757.

Kuvan alla säepari kunkin kuolintavasta (marttyyrit):

1. Jesus mailman pelasti, Werel- läns Isän sovitti
2. Johannen casti, opetti Hero- des hänet lopetti.
3. Mattheus ensist pilcatan, Sitt´templis pää pois hacatan.
4. Marcus fangina ollessans, Jesust cunnioitta cuolollons cans.
5. Tääl´Lucas cuoli hirsipuus, Siell´armost annet´elo uus.
6. Johannes racas Jesuxell, Näis- t´caikist´on cuollu wuotell´.
7. Pietar vanhin apostoli, Ristin pääll´rohkiast´cuoli.
8. Jacobin pää tääl´pois lyötin, Siel taiwan ilo annettiin.
9. Andreas ylösalaisin, Ristin päälle ripustettiin.
10. Thimoteus keihäällä pis- tettiin, Cuin saarnas tähden mestattiin.
11. Philippus Jesust seuras tääll´, Ja hengens annoi ristin pääll.
12. Bartholomeus syljettiin, Ja eläwäldä nyljettiin.
13. Jagob jalo wähembi, Nuijal- l´päiwild poistettiin.
14. Simon Zelotes. Teksti on muutettu, ollut: Simonin kiivaus maxettiin, Mie- call joll caula leikattiin
15. Daniel (maalattu 1891)
16. Matthias majoill´suloisill´, On lähten kiwill´kiuckuisill´.
17. Sen palkan pahan Pawal´sai, Ett´böwel hanel- d´pään pois löi.
18. Myös wäkiwalda Barnaban, On saattan martyr on cuole- man.
19. Timoteuxest sanotan, Ett´- cuoleman on nujast saann´.
20. Stephanus kiwill´surmattiin, Häll´taiwan cunnia arvattiin.
21. Esaias (vuodelta 1891)
22. Moses (vuodelta 1891)
23. Judas Jacobi Martyr myös, On ristin päällä cuolon työs.

Alttarin keskiosan kaapissa on esitetty Kuninkaitten kumarrus. Huntupäinen Maria istuu penkillä Jeesus-lapsi sylissään. Heidän eteensä on polvistunut lahjaa oikeassa ja pateenia vasemmassa kädessään kannatteleva kuningas Caspar. Vasemmalla kuningas Melchior osoittaa toisella kädellään tähteä ja pitää toisessa kädessään suitsukeastiaa. Kuningas Balthasar kantaa mirhaa sisältävää sarvea. Tallin takaseinän keskellä on seimi, jonka takaa näkyy aasin ja härän pää.

Alttarikaapin yläosassa esitetään Neitsyt Marian taivaallinen kruunaus. Leveällä goottilaisella penkillä istuvat Kristus oikealla puolellaan Maria. Alttarikaapin keskiosassa on Neitsyt Mariaan viittaava teksti: TOTA PVLCHRA ES AMICA MEA ET MA/CLA NON EST IN TE. CANT. III – Kaikin olet kaunis, armaani, ei sinussa ole ainoatakaan virhettä. Korkea veisu 4:7.

Alttarikaapin sivuilla seisoo neljä kruunattua pääneitsyttä: S. Catharina, S. Margaretha käsivarrellaan lohikäärme, Sancta Dorothea ja Sancta Barbara kädessään torni.

Alttarikaapin oviin on sijoitettu 12 opetuslasta. Heidän tunnuksensa, attribuuttinsa ovat hävinneet, mutta tunnistettavissa on  vasemman oven yläosassa Judas Thaddeus kädessään nuija ja Pietari kädessään avain. Oikeanpuoleisen oven ylärivissä on Johannes kädessään kalkki, Tuomas kulmamitan kanssa, pyhiinvaeltajan asussa Jaakob vanhempi sekä alarivissä Mattias kirves kädessä.

Kirkon kuorissa on esillä vanhin Suomessa säilynyt votiivitaulu. Taulu on tehty pormestari Matts Jonssonin (Jussoila) tyttären Margaretan muistoksi. Margareta kuoli ruttoon 15.7.1572.

Taulussa on kuvattuna ristiinnaulitun ympärillä Maria ja Johannes. Ristin juurella on Aatamin pääkallo ja reisiluu. Kuvassa taulun mahdollinen lahjoittaja, vainajan vanhin poika Johannes Jussoila, joka oli hyvin koulutettu Roomassa jesuiittojen Collegium Germanicumissa ja osallistui myös vastauskonpuhdistuksen toimintaan. Kunnioitettu kirkkoherra on Martinus Olavi.

Taulun kehyksessä on teksti: Herran vuonna 1572 15. heinäkuuta nukkui kuolon uneen vaimo Margareta Matz Jonsonin, pormestarin tytär Raumalla. Jumala hänen sieluaan ilahduttakoon iankaikkiseen.

Taulun alareunassa on hautajaissaatosta kertova valitusruno:

Kun karskina, terveenä elin,
ei ystävät kääntyneet mulle selin,
mutta kun Jumala mun täältä kutsui pois,
niin oli kuin ei mulla ystävää ois.
Kaikki pakeni kaupungista päästäkseen,
rokasja köyhä, Jumalata välttääkseen.
Mun köyhät lapseni soi mulle kunnian
saattaakseen äidin ruumiin hautahan.
He olivat vielä sangen vähäiset,
paareja kantamahan lapsoset,
eikä miestä naista löytynyt,
jok´ ois työhön hähän ryhtynyt,
niin täytyi härkäin tehdä parhaansa,
vetäen reellä ruumiin hautaansa.
Käy Matias poikani härkiä taluttaen,
kun muilla kellään ei siihen halua lain.
Rutivanha vaimo Karin-nimeltään,
anoppini, sai ajaa härkiään.
Mutta seuras poikani Benediktus ja Martimus
ja heitä Josef ja Laurentinus.
Kirkkoherramme, kunnian mies
ja rakas vaimonsa paikkansa ties.
He ruumiilleni kunnian antoivat
ja Topiaan tavoin maahan saattoivat.
Tääl´ lepää nyt ruumiini tuomioon asti
ja luona Jumalan sielu niin ihanasti.