Arvoesineinventointi tuo näkyväksi Rauman seurakunnan rikkaan kulttuuriperinnön
Rauman seurakunnalla on kesän ja alkusyksyn aikana tehty arvoesineinventoinnin päivitystä. Edellisen kerran inventointi on tehty vuonna 2003, joten esineistön tilannekatsaus olikin jo paikallaan. Rauman seurakunta on suuri ja arvoesineitä löytyy sen kaikista rakennuksista, ei vain kirkoista.
Seurakuntien inventointi- ja arvoesineistön luettelointi on osa kulttuuriperinnön vaalimistyötä, josta kukin seurakunta osaltaan vastaa. Kirkollinen kulttuuriperintö on toisaalta kansallista, mutta myös suuresti paikallista, ja esineistöön sekä sen tarinoihin kurkistamalla saakin usein kattavan oppitunnin koko kaupungin historiasta. Näin on myös Rauman tapauksessa, ja seurakunnan yli tuhat luetteloitua esinettä raottavatkin paitsi kaupungin historiaa, myös seurakunnan nykyelämää.
Luetteloinnin ja laajemminkin kirkolliseen kulttuuriperintöön liittyvän työn hienous piileekin juuri siinä; seurakunta ei ole koskaan vain vanhojen esineiden paikka, vaan jatkuvasti elävä yhteisö, jossa historia ja nykyisyys limittyvät niin toiminnassa, esineissä kuin kirkkorakennuksissakin. Samoin on lähestyttävä myös itse esineitä. Sana arvoesine tuo usein mieleen hohtavat kirkkohopeat tai nimekkäiden taiteilijoiden maalaamat alttaritaulut. Kulttuurihistoriallisessa kontekstissa arvoa ei kuitenkaan mitata vain taloudellisessa mielessä, vaan arvokkaita ovat myös esineet, jotka kertovat jotain historiasta, kirkon elämästä ja sen toiminnasta, tai vaikkapa tavasta, jolla seurakuntien eri rakennuksia on eri aikoina sisustettu ja somistettu. Usein esineissä kietoutuu yhteen useampiakin arvoja.
Kahden kuukauden projektin jälkeen voidaan todeta, että Rauman seurakunnalla on runsas ja rikas kulttuuriperintö, josta on syytä olla ylpeä. Toivottavasti tulevaisuudessa löydetään yhä uusia tapoja esitellä esineistöä, ja tuoda kulttuuriperintöä entistäkin lähemmäs seurakuntalaisia.
Kulttuuriperintö on Neea Koskelalle sydämenasia
Projektityöntekijä Neea Koskela on koulutukseltaan etnologiaa, taidehistoriaa ja museologiaa opiskellut visuaalisen kulttuurin maisteri. Hän on aloittanut työnsä Turun tuomiokirkossa kirkollisen kulttuuriperinnön parissa jo opiskeluaikana, ja sittemmin Koskela on työskennellyt erilaisissa projekteissa useissa eri seurakunnissa.
-Kotipaikkani on Turku, mutta työt seurakunnissa ovat vieneet minua välillä kauaskin kotoa, ja olen päässyt kurkistamaan paikallishistoriaan paikoissa, joihin tuskin muutoin olisin tutustunut, Koskela kehuu.
-Rakastan työtäni, ja toivon, että tulevaisuudessa seurakunnat tunnistaisivat kulttuuriperinnön ja siihen liittyvän työn entistäkin monipuolisemmin voimavarana, josta ammentaa monenlaiseen seurakuntatyöhön, Koskela kertoo.
